Eläimet hoitolassa

Hoitolamme sijaitsee Mikkelissä ja hoitotila on rakennettu omakotitalomme kellaritiloihin. Puutarhassamme on lisäksi kolme ulkotarhaa jotka ovat kovassa käytössä. Suurimmassa ulkotarhassa kookaskin lintu pystyy tekemään lentoharjoituksia.

Hoitoon tullessaan luonnonvarainen eläin viettää hoidontarpeesta riippuen aikaa sisätiloissa muutamista päivistä jopa useisiin kuukausiin. Tyypillinen ”asiakas” on ikkunaan tai muuhun esteeseen (kuten esim. autoon) törmännyt lintu. Viime aikoina hoitoon on tullut useita petolintuja joista osa on ollut selvästi törmäysonnettomuudessa. Joissakin tapauksissa lintu virkoaa varsin nopeasti ja se voidaan vapauttaa jopa samana päivänä hoidon alkamisesta. Tyypillisesti nopeastikin vironnut lintu on kuitenkin hoitotiloissa ainakin yön yli. Näin sen kunnosta ja luontoonpalauttamisedellytyksistä voidaan olla varmoja. Pöllöt viihtyvät hoidossa varsin hyvin ja niiden ruokkiminen hoitotilanteessa on helpompaa kuin monien muiden lintujen. Syyskuussa vapautimme takaisin luontoon varpuspöllön joka nautiskeli hoitolamme täysihoidosta kaksi viikkoa. Hoitoon tullessaan pöllö aristi toista jalkaansa ja sen toinen silmä pysyi koko ajan kiinni. Viikon kuluessa molemmat jalat toimivat normaalisti, samoin molemmat silmät. Ruoaksi tarjotut lihasuikaleet se oppi ”pöllömäisesti” repimään itse sopivan kokoisiksi paloiksi. Vapautustilanteessa varpuspöllö lensi saman tien metsän kätköihin ja korkealle puuhun.

Yleisimmät hoitolamme asiakkaat ovat oravan ja rusakon poikaset. Rusakon poikasia hoitolaamme saapuu edelleen hoitoon ”turhaan” eli poikasen on luultu olevan hädässä ja se on otettu talteen ruohikon tai pensaiden kätköstä sen ollessa vain piilossa odottamassa emoaan. Rusakolla on mielenkiintoinen tapa huolehtia jälkikasvustaan. Poikasilla on karvapeite jo syntymän hetkellä ja emo synnyttää poikasiaan eri paikkoihin varmistuen näin siitä että jos petoeläin löytää synnytyspaikan, se ei tapa koko poikuetta yhdellä kertaa. Poikaset kyyhöttävät koko päivän yhdessä paikassa luottaen hyvään suojaväriinsä ja hajuttomuuteensa. Emo käy ruokkimassa poikasia jopa vain kerran vuorokaudessa. Muun ajan poikaset ovat yksin. Jos ihminen koskee poikasiin, on hajuttomuuden tuoma turva helposti menetetty. Kerran ”turvaan” otettua poikasta ei voi enää palauttaa takaisin emolleen. Rusakko on erittäin vaativa hoidon suhteen ja sen paras hoitaja on oma emo. Joissakin tilanteissa ihmisen on pakko puuttua asiaan. Pieni rusakko saattaa harhautua vaaralliseen paikkaan esim. varislintujen hätyyttämänä ja sen siirtoa takaisin piilopaikkaan voi yrittää varovaisuutta noudattaen. Mikäli saatavilla ei ole hansikkaita, voi poikasen nostaa vaikkapa heinänkorsia käyttäen ja asettaa takaisin pensaiden alle josta se oletettavasti on pakoon ajettukin. Rusakkoemo löytää poikasensa kunhan siirtomatka ei ole ollut liian pitkä. Kaupunkioloissa poikanen voi harhautua liikenteen uhkaamaksi eikä sen alkuperäistä lymypaikkaa voi varmuudella tietää. Tällöin tulisi ottaa yhteys paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen tai suoraan meihin. Olemme itse hoitaneet lukuisia pelastusoperaatioita joissa ainoa oikea vaihtoehto on ollut ottaa poikanen ihmisten hoidettavaksi. Aina kannattaa ottaa yhteyttä asiantuntevaan tahoon joka käy varmistamassa poikasen turvallisuuden mikäli olet itse epävarma siitä mitä tilanteessa pitäisi tehdä.

Hoitolamme hoitaa kaikenlaisia eläimiä jotka kokonsa puolesta pystymme hoitoon ottamaan ja hoitamaan. Emme arvioi hoidontarvetta lajin vaan pelkästään vamman perusteella. Mikäli emme jotain eläintä pysty tiloissamme hoitamaan, pyrimme järjestämään eläimelle hoitopaikan yhteistyöverkostomme avulla. MITÄÄN eläintä ei saa jättää hädänalaiseen tilaan! Eläinsuojelulakikin velvoittaa auttamaan loukkaantunutta tai hädänalaisessa tilassa olevaa eläintä. Sanonta ”antaa luonnon hoitaa”, silloin kun kysymyksessä on loukkaantunut luonnonvarainen eläin, saa veremme helposti kiehumaan. Suuri osa hoitoomme tulevista villieläimistä on loukkaantunut tai poikanen jäänyt orvoksi ihmisen toiminnan takia. Jos eläimellä on edellytys hoidon jälkeen palata takaisin luontoon, se palautetaan.

Kaikkia hoitoon tulleita eläimiä emme valitettavasti pysty auttamaan. Mikäli eläin on niin vaikeasti loukkaantunut että se ei enää kykene elämään villieläimen arvoista elämää, lopetamme eläimen kivuttomasti. Joskus eläin kuolee myös hoidon aikana. Villieläimen vaisto ohjaa sitä kätkemään heikkoutensa ja ulkoisesti vahingoittumaton eläin voi yllättäen kuolla sisäisiin vammoihin. Vuosien kokemuksella ensimmäiset kolme hoitovuorokautta ovat ne kriittisimmät. Hoitoon tullut eläin pyritään ennen ensimmäistä lääkitystä, tutkimista tai ruokkimista ensin rauhoittamaan eli sen annetaan olla lämpimässä ilman häirintää. Hoitoeläinten seurassa ollaan vain silloin kun ruokinnan, lääkityksen tai tutkimusten kannalta on välttämätöntä. Eläimiä ei totuteta ihmisten seuraan. Muutoin vapauttaminen luontoon ei ole turvallista.

Vuoden 2022 aikana hoitolaamme tuli 242 eläintä ja vuosi olikin todella vilkas. Eläintehtäviin kuuluu myös eläinten terveyden turvaaminen muualla kuin hoitolassa ja yleisiä tehtäviä kesäisin ovat lokinpoikasten siirto kaupungin vilinästä rauhallisempaan paikkaan. Lokinpoikasen siirrossa on tärkeää pitää huolta siitä että emon katsekontakti poikaseen säilyy. Myös sisätiloihin eksyneiden lintujen ja mm. oravien pyydystäminen ja palautus ulos on yhdistyksemme yleisiä tehtäviä.

Petolintuja tulee hoitolaamme aina vain enemmän. Tyypillisin esimerkki hoitoon ajautuneesta petolinnusta on viirupöllö. Myyrävuoden ollessa huono ja kun lumihangen kovuus ja paksuus vaikeuttaa pöllöjen ruoanhankintaa, moni viirupöllö näkee nälkää ja jopa kuolee nälkään. Vaikeudet jatkuvat lumien sulamiseen saakka. Talon pihaan ilmestyvä viirupöllö on usein merkki siitä että ruoka on vähissä. Viirupöllö asettuu silloin vahtimaan lintujen ruokintapaikalla mahdollisesti vierailevia hiiriä ja myyriä.